Etsiskelin jokin aika sitten minulle
(ja kukkarolleni) sopivaa kampaajaa Helsingistä. Ilokseni löysinkin yhden. Sinne pääsee näin; mene Helsingin rautatieasemalle, ota juna Tampereelle, käväle n. 1km ja olet perillä. Kyseessä oli luottokampaamoni, jossa kävin useamman vuoden, kun matka kampaajalle oli vileä alle 200km. Täytyy sanoa, että matka kyllä kannatti (ja en mä ihan pelkästään tuon tukan takia Manseen matkannut). Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa kiharat, mutta tukkani on kuulemma lasimainen ja taipuu huonosti kiharalle, minkä todisti myös kokeilurullaus, jonka tuloksena oli säälittävä, tuskin laineelle taipunut kiehkura. Minähän en siitä lannistunut vaan vedin hihasta plan B:n. Tukkaa lähti parikymmentä senttiä, sen jälkeen lähti myös väri. Lopputulos - johon olen pienen totuttelun jälkeen erittäin tyytyväinen- näyttää jotakuinkin tältä:
Uusi look on kevyt ja raikas, jotenkin tuntuu, että kasvotkin tulevat paremmin esiin, ja koska tukka ei (vielä) yllä kiinni, olen joutunut (onneksi) unohtamaan iänikuisen ponnarin ja käytän muutaman minuutin aamuisin tukan laittoon. Ja muutaman muun minuutin uudelleen iltapäivällä kun kampaus on lyttääntynyt pipon alla ja päiväunilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti