Ystävänpäivän voi viettää myös näin.
Toisin sanoen tuhannen muun juoksijan kanssa ensin märällä rantahietikolla, sen jälkeen hetken asfalttitiellä ja loppujen lopuksi metsän siimeksessä jyrkän ja pitkän ylämäen kimpussa tavoittelemassa 10 mailin, eli noin 16 kilometrin kohdalta löytyvää maalilinjaa.
Mieheni ystävät yllyttivät häntä ottamaan osaa juoksutapahtumaan joulun tienoilla. Ja totta kai kun ystävänpäivästä on kyse, vaimo lähtee mukaan. Hieno idea, mutta emme osanneet ottaa huomioon kisaa edeltävää kiirettä ja salakavalasti iskevää flunssaa. Joten viimeisen kuukauden osalta treeniä oli kasassa nolla kilometriä. Olo ei muutenkaan ollut kovin rautainen mutta maalilinjalla onneksi olo oli kuin voittajalla! Ja tunnelma kisassa oli muutenkin leppoinen, mieheni sprintatessa ystävineen edellä, minä päädyin lönköttelemään omaan tahtiini ja juttelemaan tuntemattomien kanssajuoksijoiden kanssa. Näin Englannissa, irtoaako Suomessakin juoksutapahtumissa keskustelu kilpakumppaneiden kanssa?
Kuva: täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti