Ultrassa

BY: MAALAISROUVA
Vaikka en enää vanhemmiten :-) olekaan niin kova stressaamaan ja huolehtimaan asioista kuin joskus nuorempana, niin välillä tuntuu, että huolen määrä on vakio, aiheet vain vaihtelevat.


Toisen, viikon 20 rakenneultran jälkeen huolenaiheita on onneksi yksi vähemmän, ultrassa polskutteli ihanainen mini-ihminen ja kaikki näytti olevan kunnossa.

 Nyt voin alkaa käymään vauvantarvikkeitä läpi... niin ja ostin rengasliinankin kirpparilta. Esikoisen kanssa en onnistunut liinailussa ollenkaan, mutta kakkoselle hankin kunnon trikooliinan ja se olikin kahden alle 2-vuotiaan kanssa melkein elinehto.

Nyt vaan massun kasvatusta, ikävä kyllä massun vastapainoksi kasva myös takapuoli...mutta tasapaino kai se on tässäkin asiassa oltava.

Screen tests

BY: KAUPUNKILAISROUVA

Sateen ropinaa, mahatautia ja nouseva kuume. Siinä päivän tunnelmat tiivistettynä. Kokovaltaisesta väsymyksestä huolimatta uni ei meinaa kuitenkaan tulla. Joten mikäs sen mukavampaa kuin piilotella kannettavan kanssa peiton alla ja surffailla internetin ihmeellisessä maailmassa. Uuden blogituttavuuden, 2h+k - blogin kautta löysin itseni The New York Timesin videohaastattelusarjan "T Screen Test Films" parista. Upeita naisia (ja miehiä), ei mitään turhaa rekvisiittaa, simppeliä, koukuttavaa. Suosittelen! Kannattaa katsastaa molemmat tuotantokaudet.

Ja jos keneltäkään löytyy lääkkeitä vatsataudin (syntyperästä ei tietoa) selättämiseen ideoita otetaan vastaan. Tämänhetkisillä kotikulmilla on perinteisesti tapana ottaa snapsi vaivaan kuin vaivaan, mutta snapsit eivät nyt ikävä kyllä maistu... :)

Päivän asu

BY: MAALAISROUVA

Vaikka lunta pukkaa taivaan täydeltä, niin minä vedin rohkeasti päälleni sen eilen ostamani kesämekon. Jossain vaiheessa jouduin kyllä turvautumaan neuletakkiin, mutta talvea on nyt mielestäni riittänyt tarpeeksi pitkään (niin mahtava kuin se olikin), ja kevät saa tulla. Ainakin mekkoihin, jos ei kerran vielä ulos.

 

Mekko; H&M, 19,90€, vuodelta 2010

Leggarit; H&M, 9,90€, v.2009

Neuletakki; CM, parikymppiä?, v. 2006(?)

Äidin omaa aikaa

BY: MAALAISROUVA

Mies oli työmatkalla ja minä yksin lasten kanssa 5 yötä ja 5 päivää. Onneksi meillä oli auto käytössä niin pääsimme käymään kirjastossa ja Tiimarissa (pääsiäisaskarteluja hankkimassa). Kun mies eilen iltapäivällä kotiutui läksin ystäväni kanssa kahville. Oli ihanaa painaa ovi kiinni ja jättä ulvovat merirosvot taakseen.


Vanhemmuuden myös olen oppinut arvostamaan rauhallisia kahvi- ja ruokailuhetkiä erittäin korkealle. Kävimme ystäväni kanssa kahvilla ja palkitsin itseni latella, suklaakaunpalalla ja tyttömäisellä rupattelulla.

Kahvittelua ennen ehdin pyörähtää H&M:llä ja ostin itselleni kesämekon (kuvasta poiketen valkoisena), joka käy hyvin myös tunikana ja sekä masun kanssa, että ilman. (Yritin katsastaa mekkoon sopivia leggareita ja kenkiä, mutta aika loppui kesken, kunhan löydän ne -tai vaikken löytäisikään- niin laitan päivän asua mekosta)

Kertakaikkisen piristävä kaksituntinen, jonka jälkeen oli mukava koristella lasten kanssa virpomaoksia.



Kuvat täältä, täältä ja täältä

Uskollisuudesta

BY: MAALAISROUVA

Ei siitä ole kovinkaan pitkä aika kun vannoin Bare Minerals- meikkien nimeen ja uhosin, että minähän en naamaani enää mitään muuta merkkiä levittele. Se suhde ei kauaa kestänyt. Tai kestää toki edelleen, mutta minun on tunnustettava, että olen tehnyt syrjähypyn. Luin jotain kauneus- ja muotilehteä kun olimme nuorimmaisemme allergiatesteissä sairaalassa (voisin muuten joskus tarinoida lapsiperheen elämästä allergioiden kourissa) ja lehdessä oli meikkivoidetesti, jossa Maybelinen  Dream Satin liquid -meikkivoiteen luvattiin peittävän turhan selvästi erottuvat ihohuokoset...muuta ei tarvittu, tämä rouva ajoi sairaalasta päästyään tukka putkella Sokokselle ja osti ko. tuotteen.

Meikkivoide saa todellakin ihon näyttämään tasaiselta, ikävä kyllä vaikutus ei kestä koko päivää vaan voidetta joutuu lisäämään päivän mittaan. Toisaalta en ole vielä löytänyt yhtään tuotetta, joka kestäisi mun kasvoilla koko päivän niin, että ei tarvitsisi lisästä.

Kuva täältä

Farkkurakkautta

BY: KAUPUNKILAISROUVA

Varsinkin silloin kun uusia farkkuja tarvitsisi, niitä on mahdotonta löytää. Tuttu tilanne? Tapasin viimeisimmät farkkurakkauteni menneenä kesänä Vero Modassa. Ihanat "skinny jeans" malliset pöksyt palvelivatkin käytössä alkuvuoteen asti kunnes kerran sohvalle kaatuessani farkut repesivät enemmän tai vähemmän totaalisesti haaroista...

Alkoi uusien, vastaavien farkkujen metsästys. Mutta kuinkas sitten kävikään. Eksyin Itävallan matkalla ystävän vapaa-ajan liikkeeseen ja lähdin onnellisena löysien Nikita farkkujen omistajana kohti kotia. Se niistä tiukan piukeista lahkeista jotka voisi piilottaa pitkävartisiin saappaisiin! Ehkä näillä ei tulisi toimistoon lähdettyä, mutta näin kotona työtä tekevänä olen löytänyt henkisen kotini!

Hintaa farkuilla oli satasen kieppeillä. Ei halpaa huvia, mutta aikaisempien Nikita-farkkukokeilujen jälkeen uskallan väittää että laatu on erinomaista. Näillä sitten mennään seuraavat X vuotta... Nikitan  sivuilta löytyy laaja valikoima myös muita farkkumalleja. 

Vestido dél dia

BY: MAALAISROUVA

Kevätaurinko paistaa ja pakkasta uhmaten vedin päälle vähän keväisemmän tunikan (tosin kylmyys pakotti turvautumaan lisäksi pitkähihaiseen). Ostin noita tunikoita kaksin kappalein GinaTricotin alesta, toinen on vaaleanpunainen, ja kun ovat "liian suurta kokoa" niin menevät hyvin kesällä mama-asuina just leggareitten kanssa.

Aamunavaus

BY: KAUPUNKILAISROUVA

Teemme mieheni kanssa molemmat töitä kotoa käsin. Mieheni pyörittää omaa firmaa, minä teen freelancerina töitä muutamalle eri yritykselle. Ja haaveilen välillä "oikeaan" toimistoon paluusta, "oikeaan" kokopäiväiseen, vakituiseen ja jokapäiväiseen työhön, mistä löytyy "oikea", ei virtuaalinen työyhteisö. Täytyy kuitenkin myöntää, aamut on ihana viettää kotona, ilman kiirettä! Tavoitteena on että herätyskelloa ei käytetä kuin erikoistapauksissa. Niinpä aamut alkavat joskus kello seitsemän, toisina päivinä taas kello kymmenen.

Sapattivuoteni aikana ruuanlaittovastuu on siirtynyt huomaamattomasti minulle. Olen nauttinut ajan kanssa ruuanlaitosta ja päivän menujen suunnittelusta. Aamupalavuoro on kuitenkin säilynyt miehelläni puuronkeittoa lukuun ottamatta. Ja sen yhden kerran jälkeen kun viime vuonna tein kotona välipalaksi "smoothiet" naistenlehdestä löytämäni reseptin mukaan, mieheni on ollut koukussa! Smoothiet kuuluvat nyt jokaiseen aamuumme vaikka tuo alkuperäinen resepti on kauan sitten kadonnut. Paras taktiikka on viivytellä sängyssä kymmenisen minuuttia sen jälkeen kun mieheni on noussut ylös, ja smoothie tarjoillaan suoraan makuuhuoneeseen!

Marja-smoothie

Maustamatonta jogurttia (tai soija-jogurttia)

Omenamehua

Jäätyneitä marjoja

Banaani

(leseitä)

Sekoita kaikki ainekset keskenään tehosekoittimessa ja nauti heti! Määrillä ei ole niin väliä, meillä ainakin smoothien koostumus ja maku vaihtelee päivittäin. Nam. 

KUVA: Täältä

Huonosti syövät lapset

BY: MAALAISROUVA

Meidän perheen lapset eivät ole varmaan ainoita, jotka syävät huonosti ruokansa, ja me emme luultavasti ole ainot vanhemmat, joilla ajoittain palaa hihat nirsoilun kanssa.

Meillä on karkkipäivä perjantaisin ja silloin ei kyllä tarvitse houkutella jäätelön ja Puuha Pete -karkkien kimppuun. Uhkasin perua karkkipäivän siihen asti, että alkaa ruoka maistua...mutta sainkin paremman aatoksen. Meillä on kokeiltu palkintotarroja aiemmin hyvällä menestyksellä ja nyt sovelsin sitä ruokailuun. Askartelin jääkaapinoveen kaksi ruudukkoa ja kun syö tarpeeksi ruualla saa rastin ruutuun, jos rakseja on perjantaina katkeamaton jono on herkkupäivä ansaittu. Toimii kuin rasvattu. Nyt vasta ensimmäinen viikko menossa, mutta ruoka on maistunut erittäin hyvin! Jos sama tahti jatkuu on perjantaina mukava päivä tiedossa lapsille (ja hammaspeikolle)

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Päivän asu

= päivän sana?

BY: MAALAISROUVA

Monissa blogeissa on esillä päivän asuja ja ajattelin ,että joskos minäkin kokeilisin. Aika monet kuitenkin vieroksuvat oman naamansa tälläämistä nettiin, niin minäkin. Toisaalta sumennettuja naamoja ja katkottuja kauloja on kritisoitu...senkin uhalla ajattelin aloittaa jommalla kummalla, ekana esittäytyy suttunaama.

Lähtökohtana näissä asuissa on se, että olen 32-vuotias kotiäiti, jonka rahat kuluvat lähes kaikkeen muuhun kuin omiin vaatteisiin, joten hankinnat ovat pääsääntöisesti edullisia ja/tai vanhoja. (Ajattelin laittaa ostopaikan ja-vuoden sekä hinnan liitteeksi kuvaan.)

Tykkään seurata trendejä ja muotia ja kokeilla eirilaisia juttuja, en kuitenkaan todellakaan ole mikään muotiguru. Toisaalta en juurikaan välitä muiden kommenteista (mieheni eilisen kommentin piposta ignorasin sujuvasti) vaan käytän omaa silmääni ja vartaloani miellyttäviä vaatteita. Joka päivä en jaksa panostaa, joten joukosta tulee varmasti löytymään myös collegehousuja ja sitä rataa (Siinä vaiheessa kun pukeudun verkkareihin ja urheilu-t-paitaan niin kannattaa kuitenkin huolestua).

Tässä ensimmäinen asu, jonka innoittajana toimi Espoon Ison Omenan lohkotuilta hinnoilta tehdyt löydöt, ja hinnat olivat todellakin lohkottu, suorastaan puolitettu.

Pipo; Vero Moda, 4,95€, vuodelta 2010

Tunika/Mekko; Vero Moda, 7,90€, vuodelta 2010

Leggarit; GinaTricot, 9,90€ vuodelta 2010

100% pure

bare Minerals

BY: MAALAISROUVA
Kun olin pahimmissa collegehoususyövereissä kotona, Kaupunkilaisrouva roudasi minut maitopuklujen keskeltä kauneusmessuille Helsingin messukeskukseen. Yhdellä ständillä oli lanseerausesittely mineraalimeikeista nimeltä bare Minerals. Meikit ovat jauhemaisia ja niitä levitetään kasvoille sudilla. Mineraalimeikit sisältävät vain mineraaleja, ei siis mitään keinotekoista ja niiden pitäisi olla erittäin ihoystävällisiä. Ostin messuilta aloituspakkauksen ja käytin sitä aina kun muistin ja jaksoin yövälvomisten lomassa meikata - eli erittäin harvoin. Muutama kuukausi sitten muistin taas meikit ja aloin käyttää niitä säännöllisesti ja ihastuin toden teolla. Meikit loppuivat kovassa käytössä ja läksin ostamaan uusia. Pelkästään Foundation eli maikkivoidetta vastaava, purnukka maksoi 50€...mutta, mutta onneksi Kaupunkilaisrouva huiteli siinä vaiheessa jossain Englannin ja Irlannin välimailla ja osti minulle aloituspakkauksen, jonka hinta oli sama kuin tuon yhden purkin hinta Suomessa ja ko. pakkaus sisälsi  kaksi foundationia, poskipunan, peite"puikon", meikin "kiinnitysjauheen" ja kolme sivellintä.

Nyt kun näitä mineraalimeikkejä on käyttänyt pidemmän aikaa, ei tee enää mieli laittaa naamaansa mitään teollisisa mömmöjä, jotka sisältävät ties mitä kemikaaleja etc. Lisätietoja meikeistä löydät täältä.

Sydänääniä

BY: MAALAISROUVA

Meidän masuvauvan taival on kestänyt reilut 17 viikkoa, mutta mitään elonmerkkejä tyyppi ei ole antanut itsestään. Aloin olla jo vähän huolissaan, koska kakkosesta tunsin liikkeet jo viikolla 16 ja luulin, että liikkeet tuntuisivat sitä aiemmin mitä useampi raskaus on takana päin. Puhuin huolestani kaverilleni ja kuinkas sattuikaan, että hänellä oli omana koti-doppler (olin jo ehtinyt miettimään, että jospa kyseisen laitteen saisi jostain lainaan). Läksin heti lainaamaan laitteen ja ilta menikin paita korvissa ja kuulokkeet korvilla. Aluksi kuului vain mun omat sykkeet - joita erehdyin luulemaan vauvan sykkeeksi ja ihmettelin niiden hitautta- ja vaahtokarkkien uiskentelua vatsalaukussa. Ja taas piti alkaa huolestumaan. Onneksi kuulin lopulta hiljaiset, mutta säännöllisen nopet tum, tum, tum. Mikä ihana ääni! Aamulla vauvan sydänäänet löytyivät nopsaan ja kuuluivat selvemmin ja isi ja isoveljetkin pääsivät kuuntelemaan uuden tulokkaan elämänmenoa.

Kotidoppler on melko kallis, mulla lainassa ollut, kuvan mukainen, maksaa 89€, enkä olisi edes harkinnut sen ostoa juurikin tuon hinnan takia, toisaalta tietenkin jos tuollainen olisi käytössä olisihan sillä ihan siloin tällöin (joka päivä:-) kuunella masuvauvan sydämen sykettä, ja mulle se toi nyt hetkeksi rauhan...vaikkakin nyt täytyy alkaa huolehtia onkohan ultrassa kaikki hyvin...

Kuvat täältä ja täältä.

Lasten kanssa

BY: MAALAISROUVA

Mies tekee paljon töitä, 70-80 tuntia viikossa. Minä teen saman tuntimäärän täällä kotona. Välillä olen lasten kanssa useamman päivän peräkkäin 24/7, ja vaikka mies olisi kotonakin niin 1-2 lasta on koko ajan max. viiden metrin päässä. Päivisin väsyttää sen verran, että useimmiten nukun päiväunetkin lasten kanssa. Sitten herään lasten kanssa, syön lasten kanssa, ulkoilen lasten kanssa, pohdin elämän suuria kysymyksiä lasten kanssa, askartelen lasten kanssa, teen ruokaa lasten kanssa ja käyn saunassa lasten kanssa... Pääsääntöisesti tykkään puuhailla lasten kanssa, mutta, mutta... välillä tekisi ravistaa lapsi irti jalasta, sanoa (lue rähistä), että joskus voi olla hetken hiljaakin. Ja imuroida se eteinen ihan rauhassa.

Kuva täältä